maanantai 12. helmikuuta 2007
Viritys verkkopedagogiikkaan!
Tutustu jakson 2 johdantoon ja ota kantaa tässä ryhmäblogissa siihen, onko syytä puhua erikseen verkkopedagogiikasta. Mikä muuttuu, kun opiskelu tapahtuu verkossa? Miten se pitäisi opetuksessa ja ohjauksessa ottaa huomioon? Hyödynnä tällä (ja muilla) verkkokursseilla saamiasi kokemuksia. Mitä sinä opettajana/ohjaajana haluaisit välttää, jos toteuttaisit kurssin kokonaan verkossa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Arvon Kuhat ! Muuttuuko pedagogiikka ja millä tavoin kun siirrytään käyttämään verkkoa opetuksen apuna ? Ihan pienikin ajatus auttaa eteenpäin. Kerrothan mietteesi....
no jos ajatellaan taktiilis-kinesteettisesti, mä tykkään itse katsella puhujaa ja tarkastella sen vaatteiden materiaaleja, nyt kun mä työskentelen verkon välityksellä, mä vain tuijotan näyttöä ja sormeilen näppistä, kovinhan tämä on tietynlainen käyttöliittymä (muovia ja lasia), joka ei tee näkyväksi audiovisuaalista hahmoa, että koska se virtuaalitodellisuus tulee ü vois kätellä ja sitä rataa ü tietty skype on jo sentään tökkivää av-välitystä. mietityttää, miten käyttöliittymä just joo on hyvä ainakin itseohjautuville ja sisäisesti motivoituneille, että kuten johdannossa tuli esiin, rajaus on taidetta ja ohjaus nousee eri tavoin merkitykselliseksi. mua ainakin lämmittää jätetyt kommentit, siis palaute ok. tuli myös mieleen erilaiset oppijat ja ihmisten erilaiset tavat kirjoittaa, mulla itselläni on tajunnanvirtatapa, ja sen lukeminen voi toiselle olla jotenkin, että mitähäh. mutta yhtenä tärkeänä tekijänähän nousee esiin oma oppiminen, ja miten me sitten voidaan vaikuttaa toisten oppimisen suuntaamiseen.
Opetus muuttuu enemmän itseohjautuvaksi ja ohjaus taasen yksilöllisemmäksi. Verkko-opetuksessa mielestäni opiskelijoista tulee oma-aloitteellisempia ja aktiivisempia.
Margit
Sk kirjoitti mm., että "yhtenä tärkeänä tekijänähän nousee esiin oma oppiminen, ja miten me sitten voidaan vaikuttaa toisten oppimisen suuntaamiseen." Esim. laivan suuntaa voidaan merellä muuttaa, jos tiedetään, missä mennään ja mihin ollaan menossa, ts. päämäärä on selvillä. Ts. jos tiedetään , missä oppija kulkee omassa prosessissa, ohjausliike voidaan suunnata tavoiteen saavuttamiseksi. Mitä mieltä olette tästä?
jep, siteeratakseni margitin sanoja "ohjaus taasen yksilöllisemmäksi", vaikka tokihan palaute on melko yksilöllistä luokkatilassakin, mutta verkossa palautetta saa jokainen, tietysti ohjaajasta riippuen ü, luokkatilanteessa ei välttämättä tule osoitettua sanojaan tarkasti vain yhdelle.
aika on rajallista ja rajaus taidetta, ajankäytöstä muotoutuu siis taidetta, se prosessi, jonka jokainen kokee itsessään ü ja vaaleista sen verran, että "politiikkaa ei ole se, mitä puoluetta äänestää ja kenelle äänensä antaa, politiikka on sitä, miten elämänsä elää" (jerry rubin). aiempi anonyymi ja tämä sk ovat sinin kirjoituksia. jos aikaa vois ostaa, mutta nyt se on kortilla -sanonta juontanee juurensa säännöstelyn aikaan ü? verkkojutuissakin pätee se, minkä alan pikkuhiljaa oppia, on vain otettava se aika, ei se tule itseään tyrkyttämään.
Lähetä kommentti